Mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tärkeämmäksi pienellekin kunnalle tulee yli kuntarajojen vaikuttaminen. Jos haluamme vaikuttaa yli kuntarajojen, tarvitsemme puoluepolitiikkaa.
Näemme nyt valtion hallituksen leikkausten ja toimien vaikutukset jopa hyvinvointialueilla. Osa puolueista mainitsee lisänneensä rahaa, mutta todellisuus on seuraava: kun velvoite lääkärille pääsystä kahdessa viikossa poistettiin, poistettiin samalla siihen osoitettu lisäraha hyvinvointialueilta. Käytännössä toiminnasta siis leikattiin. Samaan aikaan kun valtion hallitus ei suostu jatkamaan hyvinvointialueiden alijäämän kattamisten aikaa, se ajaa hyvinvointialueet leikkaamaan palveluistaan, jotteivat ne menetä valtion takaamaa investointivakuuttaan. Tälläkö tavoin takaamme Suomalaisille heidän tarvitsemansa palvelut? Nytkin uutisissa ilmoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden lomautuksista, vaikka vuosia on puhuttu hoitaja- ja lääkäripulasta. Tällä tavoin ajamme itse itsemme ojasta allikkoon. On satsattava palveluihin, jotta saadaan oikea-aikaista ja riittävää hoitoa.
Näin meillä nähdään tällä hetkellä ihmiset. Vain raharesursseina, joista on pakko leikata. Olen vahvasti sitä mieltä, että empatia kuuluu politiikkaan koska teemme politiikkaa ihmisiä varten. Emme vain numeroita ja koneita varten. Toisekseen politiikan pitäisi olla realistista. Realistista on se, että toimitilojen vähentäminen ei onnistu, koska tarvitsemme palveluita ympäri Pirkanmaata. Omakohtaisesta kokemuksesta voin todeta, että kun mitään ei satu omille läheisilleen, on helppo leikata palveluista. Sitten kun noita palveluja tarvitsee joku, joka on tärkeä, voi tilanne voi muuttua merkittävästi. Mutta tarvitseeko meidän mennä siihen tilanteeseen, että palvelut on jo karsittu, ennen kuin tämä todellisuus näkyy?
Mitä enemmän keskitämme, sitä enemmän riskeeraamme sen, että palveluiden tuottaminen ruuhkautuu eikä se tavoita kaikkia, joille se kuuluu. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saaminen on Suomessa perustuslaillinen oikeus. Joten sillä on väliä, kuka meidän palveluistamme päättää. Laitammeko rahaa kelakorvauksiin tavallisten ihmisten kustannuksella, jotta hyvätuloiset saavat alennuksen hoidostaan, vai laitammeko ne rahat esimerkiksi mielenterveyspalveluihin tai ikäihmisten hoitoon? Nämä valinnat ovat arvovalintoja, eivät valintoja siitä mihin meillä on varaa.
Katja Kotalampi, kaupunginvaltuutettu