Vap­pu­juh­lan pu­he – Lau­ra Kor­ho­nen

”Hyvä vappukansa,

kiitos kun kutsuitte meidät nuorison sieltä Tampereen metropolista tänne puhumaan! Tänään me juhlitaan kevättä, toivoa, opiskelijoita – ja ennen kaikkea työtä ja työntekijöiden oikeuksia. Vappu ei ole vain ilmapalloja ja serpentiiniä, vaikka mäkin luulin niin lapsena. Se on muistutus siitä, että oikeudet, joita pidämme itsestään selvinä, on saavutettu kovalla kamppailulla. Aikanaan taisteltiin kahdeksan tunnin työpäivästä, oikeudesta kohtuulliseen palkkaan ja äänioikeudesta. Ja voi, kunpa voisin kertoa täällä, että näiden asioiden puolesta ei tarvitsisi enää taistella. Mikään voitto tai saavutus ei ole itsestään pysyvä, sen osoittaa niin historia, kuin nykyinen hallitus. Viimeisen 3 vuoden aikana on nähty, miten työelämän pelisääntöjä murennetaan pala palalta. Ammattiliittojen asemaa heikennetään, työntekijöiden neuvotteluvoimaa kavennetaan ja samalla annetaan ymmärtää, että tämä kaikki olisi jotenkin väistämätöntä. Mutta ei ole. Tämä on poliittinen valinta.

Suomessa on tällä hetkellä satojatuhansia työttömiä. Heitä syyllistetään, leimataan laiskoiksi ja heidän toimeentuloaan leikataan. Totuus on toinen: Työtä ei yksinkertaisesti ole kaikille. Täällä Pirkanmaalla työttömyystilanne on yksi Suomen pahimmista. Samaan aikaan köyhyys kasvaa. Yhä useampi joutuu miettimään, riittävätkö rahat ruokaan, lääkkeisiin tai asumiseen.

Pääministeri Petteri Orpo sanoi hiljattain puheessaan, että kyllä me suomalaiset pärjäämme vaikka ajat ovatkin heikot. Helppo se on ministerin palkalla sanoa, että pärjäämme. Oon koko Orpon hallituksen ajan miettinyt, että miten onkin mahdollista tehdä niin julmaa politiikkaa.

Vaikka Riikka Purra lupasi ennen vaaleja, että perussuomalaisille ei pienituloisilta leikkaaminen käy, niin tämä hallitus on tehnyt nimenomaan sellaisia leikkauksia, mitkä on iskenyt pienituloisiin, lapsiperheisiin — juuri niihin, jotka tarvitsevat eniten tukea.

Yli sata tuhatta uutta ihmistä ja 31 000 lasta työnnetään köyhyyteen. Suomessa melkein miljoona ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Ruokajonot on kasvaneet niin suuriksi, että Helsingissä jouduttiin sulkemaan yksi ylikysynnän takia. Tän hallituskauden aikana asunnottomuus on lähtenyt Suomessa nousuun ekaa kertaa vuosiin. Ihmisten toimeentulosta ja tärkeistä palveluista on leikattu, ja samalla rikkaille ja suuryrityksille on annettu veronkevennyksiä. Näitä on perusteltu sillä, että on ”pakko” tehdä.

On ollut pakko leikata ihmisten viimesijaisesta toimeentulosta.

On ollut pakko leikata terveydenhuollosta.

On ollut pakko leikata asumistuista ja opiskelijoilta, myös aikuiskoulutustuesta.

On ollut pakko korottaa terveydenhuollon asiakasmaksuja, ja samalla antaa rikkaille maksuhelpotuksia yksityiseen terveydenhuoltoon.

On ollut pakko korottaa arvonlisäveroa ja sitä kautta elinkustannuksia.

On ollut pakko antaa rikkaille ja suuryrityksille veronkevennyksiä. Ei julkisen talouden parantamistalkoot koske heitä.

Moni varmasti muistaa kokoomuksen vaalipäivän lehti-ilmoitukset, joissa luki: ”Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen”. On ollut pakko kuitenkin ottaa ennätysmäärä velkaa, heikentää suomen taloutta ja talouskasvua. Jotta rikkaat saisivat niitä veronkevennyksiä.

Porvarihallitus on tietoisesti tehnyt sellaista politiikkaa, joka heikentää Suomen talouskasvua ja Suomen julkista taloutta pitkällä jänteellä. Sellaista politiikkaa, jossa julkiset varat siirretään yksityisille. Uutisissa oli hiljattain, että Suomen julkinen talous olisi luultavasti paremmassa jamassa ilman Orpo-Purran hallituksen toimia. Petteri Orpo on itse sanonut, että no totta kai hallituksen politiikka vähentää talouskasvua, se nyt lukee taloustieteen perusoppikirjoissakin! Näyttää siltä, että valtion talous olisi paremmassa jamassa, jos Orpon hallitus ei olisi tehnyt mitään. Aikamoinen Talousosaajahallitus!

Ja tätä kutsutaan vastuulliseksi talouspolitiikaksi. Minusta vastuu ei ole tätä.

Hyvä vappuväki, mulle lapsuudessa vappu on tarkoittanut ilmapalloa, vappumunkkeja ja pullojen keräämistä. Ilmapalloista sai hassun äänen hetkeksi, vappumunkit oli suurta herkkua ja on edelleen, simasta en tykännyt enkä tykkää vieläkään. Pulloista sai lapsena hyvät taskurahat – ja niin sai muuten myös pienituloisena opiskelijanakin. Ei sillä, että opiskelijan toimeentulon pitäisi perustua pullorahoihin – ei. Nykyään vappu tarkoittaa muutakin kuin näitä asioita. Se tarkoittaa reilua työelämää ja yhteiskuntaa.

Mä tulen duunariperheestä. Mun ukki oli rakentaja, mummo oli siivooja. Eno kokki, täti lähihoitaja. Mun äiti on ollut ompelija ja ravintolatyöntekijä. Mä oon itse tehnyt töitä muun muassa tiskaajana, ravintolatyöntekijänä, kaupan kassalla, siivoojana, sairaalassa sihteerinä. Oon hyötynyt aiemmin taistelluista työelämäoikeuksista: siitä 8 tunnin työpäivästä, sunnuntain tuplapalkasta, pakollisista lepoajoista. Viime vuonna mulla oli elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma.

Tiedän, miten tärkeitä nää edut oikeasti on, ja on suorastaan raivostuttavaa, miten edelleenkin on ihmisiä, keiden mielestä nämä oikeudet pitäisi ottaa pois.

Me voidaan vaatia parempia työoloja ja palkkaa millä tulee toimeen. Myös duunarialoilla. Sellasta palkkaa, millä myös matalapalkka-alan yksinhuoltaja pystyy elättämään lapsensa.

Me voidaan vaatia vakaata työelämää, jossa potkuja ei voida antaa ihan miten sattuu. Työelämää, missä raskaussyrjintä ei kukoista. Työelämää, missä myös työntekijöillä on oikeuksia ja sananvaltaa.

Me voidaan vaatia sitä, että myös työttömäksi jääneellä on oikeus kohtuulliseen ja ihmisarvoiseen toimeentuloon. Ettei työttömäksi jääminen tarkoittaisi sitä, että jää myös asunnottomaksi. Ja ettei kenestäkään puhuttaisi ala-arvoisesti sen takia, että on jäänyt työttömäksi.

Me voidaan vaatia maksutonta koulutusta peruskoulusta tohtorikoulutukseen. Ja myös sitä, että opiskelijat pystyy tulemaan toimeen ja keskittymään opintojensa ajan kouluun töiden sijaan.

Me voidaan vaatia näitä asioita ja paljon enemmänkin, ja mun mielestä meidän kuuluu tehdä niin.

Vappu on iloinen juhla, joten mulla on teille myös hyviä uutisia. Sillä hyvät ystävät…. Eduskuntavaaleihin on alle vuosi aikaa. Tarkemmin, 50 viikkoa. Itseasiassa hyvä ystäväni on laskenut päiviä eduskuntavaaleihin jo 3 vuoden ajan, eli tiedän kertoa, että vaaleihin on tarkalleen 352 päivää. Sitten valta toivottavasti vaihtuu, ja tämä julma kurjistamispolitiikka loppuu. Koska me voidaan tehdä asiat paremminkin.

Ja me ollaan Vasemmistoliitossa valmiita tekemään asiat paremmin. Vaalivalmistelu on alkanut, ensimmäiset ehdokkaat on julkistettu, suunnittelu ja tekeminen jatkuu. Vaalityö on nyt juuri siinä vaiheessa, jossa jokaisella päivällä alkaa olla merkitystä. Ja voin kertoa teille, että Vasemmistoliitossa ei olla varmaan koskaan oltu vaaleihin näin valmiita, kuin mitä me ollaan nyt.

Kiitos! Hauskaa vappua kaikille!”