”Kiitos kutsusta ja mahdollisuudesta puhua tänään täällä. Tänä vappuna on syytä aurinkoon ja lämpöön, muutoinkin kun säiden suhteen. Kun eduskuntavaaleihin on aikaa vuosi, vasemmistoliitolla menee hyvin. Kannatusmittauksissa tehdään uusia ennätyksiä ja puolueiden kokonaisimagossa ollaan noustu jo peräti toiselle sijalle.
Samalla vappupuheissa on viime vuodet kuultu väistämättä synkkiä sävyjä. Syyt ovat tietenkin selvät. Suomalaiset ovat sinnitelleet Petteri Orpon oikeistohallituksen kautta jo kolmen vuoden ajan. Puhuin vappupuheessani jo vuonna 2024 niistä karmeista vaikutuksista, joita tämän hallituksen päätökset ovat tarkoittaneet ihmisten elämässä. Silloinkaan en olisi vielä arvannut kuinka synkiltä ne nyt kaksi vuotta myöhemmin näyttävät.
En olisi tuolloin arvannut, että vuonna 2026 meillä on Suomessa koko Euroopan korkein ja Suomen nykyisen mittaushistorian korkein työttömyys. Alkuvuodesta Suomessa oli jopa 350 000 työtöntä. 50 vuotta sitten muuan presidentti Kekkonen runnasi kokoon kansallisen hätätilan hallituksen kun Suomessa oli tuolloin “ennätykselliset” 60 000 työtöntä. Ihan näin vertailun vuoksi.
Tämä samainen Orpon hallitus lupasi suomalaisille 100 000 uutta työpaikkaa. Nyt ollaan miinuksella kymmeniä tuhansia. Onko tämä yllätys? Lopulta, kun miettii niin ei oikeastaan. Koska työllistyykö se osatyökykyinen pitkäaikaistyötön leikkaamalla jo valmiiksi olemattomasta toimeentulosta lisää? Ei työllisty. Me tiedämme, että koulutukseen, vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien tukemiseen ja ihmisten hyvinvointiin panostava työllisyys-ja sosiaalipolitiikka on se aito keino löytää ratkaisuja.
Hallituksen jokaikinen keskeinen lupaus on nyt viimein lentänyt romukoppaan. Työllisyyslupaus ei toteudu ja nyt lupaus velkaantumisen taittamisesta on valtiovarainministeri Purran omalla suulla roskakorissa myös. Velkaa otetaan miljarditolkulla enemmän tällä hallituskaudella, kun se Marinin hallitus jota nykyiset hallituspuolueet syyttivät “massavelkaantumisesta”. Mutta yhdessä asiassa hallitus on kyllä “onnistunut”.
Se on köyhyyden ja eriarvoisuuden sekä niiden lieveilmiöiden, kuten asunnottomuuden lisääminen historiallisella tasolla. Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset koskettaa satoja tuhansia suomalaisia. Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n arvioiden mukaan vuosien 2024–2025 sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät köyhien määrää Suomessa noin 100 000 henkilöllä. Näistä yli 30 000 lapsia. Erityisen julmia ovat uudet tänä keväänä voimaan astuneet leikkaukset toimeentulotukeen, siis suomalaisten viimesijaiseen turvaan.
Tulokset näkyy. Asunnottomuus on traagisesti kasvussa. Ja esimerkiksi Tampereella päättäjät näkevät omin silmin kasvavat ruokajonot, joissa on raportoitu jonottavan jopa nälkäisiä lapsia ilman vanhempiaan. Nälkä on palannut Suomeen eikä apua yksinkertaisesti ole riittävästi.
Toreilla ja turuilla kansalaisia puhuttaa usein yksi asia erityisen paljon. Se on meidän kaikkien yhteiset sosiaali-ja terveyspalvelut. Niiden tulevaisuus on juuri tämän ajan isoimpia kysymyksiä. Säästötalkoiden keskellä meille kerrotaan, että peruspalveluista pitäisi vielä “priorisoida” lisää ja yksilöiden hoivavastuutakin ikäihmisistä lisätä. Erityisen isoja kysymyksiä nämä ovat kasvukeskusten ulkopuolella, joissa pelätään, että yhä isompi osa palveluista katoaa. Sanon ei. Tämä ei ole meidän suunta. Suunta ei ole vastuun vierittäminen yksilöille ja yksityisten terveysjättien voittojen maksimointi verorahoista. Suunta on hyvinvointialueiden rahoituksen aito turvaaminen ja laadukkaat palvelut riittävän lähellä.
Onkin aika kääntää katse kohti tulevaa. Uskallan väittää, että liike oikeudenmukaisen maailman ja tasa-arvon puolesta on niin vahva, ettei se kaadu vaikka sitä horjutetaan. Työväenliikkeen saavutukset on vuosikymmenten taistelujen tulosta, eikä niitä pysty pyyhkimään pois yhden hallituskauden aikana. Kansalaisyhteiskunnalla on edelleen voimakas ääni, ja joukkovoimaa näyttämällä kaikki on mahdollista. Taistelu jatkuu, vaikka yksi erä hävittäisiin. Nimittäin uusi erä on tulossa, ja vuoden päästä Suomi näyttää hyvin erilaiselta.
Kuten aikanaan työväenliikkeen taistelut 8 tunnin työpäivästä lähtien, meidän aikamme tekijöillä on omat taistelumme. Se ei tarkoita pelkästään kaiken oikeistohallituksen rikkoman korjaamista. Kyllä, sitä työtä on edessä paljon. Mutta myös rohkeaa visiota kestävästä tulevaisuudesta.
Meillä pitää olla rohkeutta unelmoida tulevaisuuden työelämästä, hyvinvointiyhteiskunnan kunnianpalautuksesta ja köyhyyden poistamisesta. Ja lukemattomista muista asioista, jotka rakentavat sellaista yhteiskuntaa jota toivomme.
Lähdetään tätä työtä kohden ensi vuoden eduskuntavaaleja ajatellen. Ne odottavat jo ovella. Tilanteessa, jossa meille yritetään tarjota entistä pahempia leikkauksia on onneksi edelleen vaihtoehtoja. Talouden “talkoissa” on nyt aika ottaa aidosti mukaan joilla on, sen sijaan, että otetaan niiltä joilla ei valmiiksi juuri mitään ole.
Me olemme vastavoima velkajarrulle, joka on suoraan sanottuna hyvinvointivaltion alasajoa sellaisena, kun se tunnemme. Me emme ole valmiita leikkaamalla murskaamaan suomalaista kysyntää, ja syventää sitä kautta taantumaa. Meillä on rohkeutta puolustaa sitä, että ihmisillä on oikeus tulla toimeen ja saada tarvitsemansa julkiset palvelut. Ja puolustaa työntekijöiden oikeuksia elinkeinoelämän yhä lisääntyvää ahneutta vastaan.
Oikeiston näytöt on annettu. Pieleen meni. Suomalaiset ansaitsevat töitä, toimeentuloa ja tukea silloin kun tukea tarvitaan. Se jos mikä on taistelemisen arvoista. Nyt on meidän vuoro.”